kolmas osio – omaisneuvonta asiakasryhmittäin
Kuva: Kaisu Jouppi
OSION SISÄLTÖ
9. Kun yksi sairastuu, monen elämä muuttuu
10. Lapset, nuoret ja nuoret aikuiset
10.1. Lapsi omaisneuvonnassa
10.2. Nuori tai nuori aikuinen omaisneuvonnassa
11. Aikuiset lapsiomaiset
12. Sisarukset
13. Vanhemmat
14. Puolisot
14.1. Puolison prosessi
Suomessa joka neljäs alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma.
9. Kun yksi sairastuu, monen elämä muuttuu
Hoitoa vaativaa masennusta, ahdistusta, psykoottisia häiriöitä tai alkoholiriippuvuutta sairastaa Suomessa lähes viidennes aikuisväestöstä. Toisin sanoen, Suomessa joka neljäs alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Perheenjäsenen tai läheisen sairastuminen tai päihteiden väärinkäyttö koskettaa maassamme todella montaa aikuista, lasta ja nuorta. Läheisen sairastuminen vaikuttaa aina suuresti koko lähipiirin arkeen. Sairastuneen läheisten jaksamista tuetaan parhaiten oikea-aikaisella, riittävällä tuella. Kenenkään ei pidä jäädä huolen kanssa yksin.
Seuraavissa kappaleissa käsitellään omaisneuvonnassa usein esiin nousevia teemoja sekä kehittämisprojektissa mukana olleiden omaisneuvontaa tekevien työntekijöiden huomioita asiakasryhmittäin. Jaottelu perustuu omaisen suhteeseen sairastavaan nähden sekä omaisen ikään. Suhde sairastavaan sekä omaisen ikä vaikuttavat sairastuneen tilanteen vaikutuksiin omaisen omaan elämään, hyvinvointiin, itsetuntoon ja voimavaroihin. Tästä syystä käsikirjassa nostetaan erikseen esille omaisneuvonnan erityispiirteitä tiettyjen asiakasryhmien kohdalla. Ikäryhmistä erityistä huomiota omaisneuvonnassa vaativat lapset ja nuoret, joten heille on varattu oma osionsa. Lisäksi eriteltyinä asiakasryhminä löydät aikuiset lapsiomaiset, sisaret, vanhemmat sekä puolisot.
Samat teemat toistuvat kaikissa asiakasryhmissä, mutta niiden painopiste saattaa vaihdella. Omaisen oman hyvinvoinnin, itsetunnon ja voimavarojen tukeminen, häpeän ja stigman purkaminen, tunteiden käsittely, omien rajojen pohtiminen ja niistä kiinni pitäminen ovat aiheita, joiden parissa jokainen omainen tekee omaa prosessiaan ystävän, perheenjäsenen tai muun läheisensä sairauden tai riippuvuuden ensioireista alkaen. Työntekijän on tärkeää tunnistaa omaisen prosessin eri vaiheet sekä pyrittävä tuomaan toivon ja positiivisen mielenterveyden näkökulma esiin myös vaikeina hetkinä.
Moni asia muuttuu kotona, kun joku perheessä sairastuu psyykkisesti tai hänen sairautensa oireet pahenevat.
10. Lapset, nuoret ja nuoret aikuiset
Lapsiomaistyön tavoitteena on tukea lapsia, nuoria ja perheitä, jotka kohtaavat mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Perhetyön tavoitteena on vanhemmuuden ja lasten hyvinvointia suojaavien tekijöiden tukeminen löytämällä yhteistä ymmärrystä perheen tilanteeseen keskustelujen ja vertaistuen avulla. Perhetyötä toteutetaan FinFameissa monin tavoin, yksi esimerkki tästä toiminnasta ovat Vertti-ryhmät.
Moni asia muuttuu kotona, kun joku perheessä sairastuu psyykkisesti tai hänen sairautensa oireet pahenevat. Tilanne vaikuttaa usein hyvin useilla tavoilla perheenjäsenten arkeen. Sairastavan käytös muuttuu, ja hän voi esimerkiksi olla jatkuvasti allapäin, vetäytynyt, väsynyt, tai toisaalta liian energinen, itkuinen, ärtynyt tai räjähtelevä. Hän voi vaatia muulta perheeltä ja nuorelta kohtuuttomia, sanoa pahasti ja käydä joskus jopa käsiksi. Perheenjäsen voi tuntua vieraalta ja jopa pelottavalta muista perheenjäsenistä. Sairastava voi käyttäytyä tavalla, joka pahoittaa lapsen tai nuoren mielen. Käytös voi myös johtaa siihen, että muut perheenjäsenet alkavat pelkäämään sairastavan läheisen mielialojen vaihtelua ja saattavat ottaa liikaa vastuuta tunnelman ylläpitämisestä. Lapsi tai nuori voi yrittää pitää tunnelmaa kotona mahdollisimman neutraalina tai piristää sitä, yrittäen aistia millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan. Lapsi tai nuori voi pelätä ilmaista omia tunteita ja mielipiteitään ja tekeytyä mahdollisimman näkymättömäksi. Perheessä saattaa olla toistuvia riitatilanteita, jotka tuntuvat lapsista kuormittavilta.
Tilanne voi vaikuttaa lapseen tai nuoreen monin eri tavoin. Lapsi tai nuori saattaa alkaa itse oireilla. Tilanne voi vaikuttaa esimerkiksi unirytmiin ja unen laatuun, huoli voi viedä keskittymiskyvyn ja tehdä levottomaksi. Jotkut lapsista saattavat alkaa yli suorittaa kotona, koulussa ja harrastuksissakin. Tilanteessa, joissa perheessä on mielenterveyden haasteita tai päihteiden väärinkäyttöä lapset ja nuoret saattavat ottaa liikaa vastuuta ja perheen roolit voivat vääristyä. Lapset ja nuoret saattavat alkaa hoitaa kotia, jos vanhemmalla ei ole siihen voimavaroja. Lapset ja nuoret voivat myös kokea perheenjäsenen sairauden pelottavana siihen liittyvän stigman takia. Kavereiden parissa on voinut kuulla puhuttavan ”hulluista” ja lapsi voi pelätä omaa sairastumistaan. Lapset ja nuoret saattavat usein luulla, ettei kenenkään muun kotona ole vastaavanlaista eivätkä uskalla siksi puhua tilanteestaan kodin ulkopuolella, tai he haluavat suojella perheenjäsentään mahdollisten ongelmien pelossa. Joissain tilanteissa vanhemmat saattavat myös kieltää lastaan kertomasta muille perheen tilanteesta, ja pahimmillaan tilanteeseen voi liittyä salaamisen lisäksi myös uhkailua vanhempien taholta. Lapsille ja nuorille on tärkeää välittää tunne siitä, että heillä on oikeus puhua ja saada tukea myös vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Lähde: Solantaus T. Kun perheessä on mielenterveys- tai päihdeongelma. Mielenterveystalo. FinFami ry., Kun lapsi on omainen – lapsiomaistyön periaatteet. FinFami Uusimaa & Toimiva perhe – hanke. Miten autan lastani?
Joskus lasta voi tukea eniten se, että hän saa puhua yksin eikä muita aikuisia oteta keskusteluun mukaan.
1o.1. Lapsi omaisneuvonnassa
Kun lapsi tulee omaisneuvontaan, hän tulee usein vanhempien tai muun aikuisen ohjaamana. Jos lapsi tulee aikuisen ohjaamana, olisi hyvä ennen lapsen tapaamista keskustella saattavan tahon kanssa ja kartoittaa lapsen tilannetta sekä taustatietoja. Ennen lapsen tapaamista siksi, että kaikki aikuisten tieto ei välttämättä sovi lapsen kuultavaksi esim. vanhemman huolen suuruus tai perheen tilanne kokonaisuudessaan.
Lapsi voi myös itsenäisesti saada omaisneuvontaa, jolloin hänen kanssaan mietitään, onko vanhempien hyvä tietää siitä. Jos lapsi tulee keskustelemaan aikuisen saattamana, aikuinen voi tulla mukaan esimerkiksi omaisneuvonnan keskustelujen aluksi ja lopuksi. Molemmissa tapauksissa on tärkeää käydä aluksi keskustelujen reunaehdot läpi sekä kertoa lastensuojeluilmoitusvelvollisuudesta. Joskus lasta voi tukea eniten se, että hän saa puhua yksin eikä muita aikuisia oteta keskusteluun mukaan. Työntekijän tapaaminen voi olla iso harppaus lapselle tai nuorelle. Lapsi voi pelätä, että vanhemmille kerrotaan keskustelujen sisältöjä. On tärkeää, että lapsi kokee keskustelut turvalliseksi. Hänelle tulee kertoa keskustelujen luottamuksellisuudesta. Työntekijä on myös velvollinen puhumaan vanhemmalle, jos hänelle herää huoli jostain lapsen kertomasta. Tämä tulee myös kertoa lapselle.
Lapsen kanssa omaisneuvonnan käynnin rakenne voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: saattava taho (vanhempi, työntekijä, läheinen) voi olla mukana keskustelujen aluksi ja lopuksi. Aluksi yhdessä aikuisen kanssa keskustellaan omaisneuvontaan tulon syystä sekä muista tilanteeseen liittyvistä tekijöistä. Keskustelujen aluksi lapsen olisi hyvä saada saattavalta aikuiselta lupa/hyväksyntä puhua kaikesta mistä haluaa keskusteltavan. Alkukeskustelun jälkeen työntekijä voi keskustella lapsen kanssa esimerkiksi jonkin mukavan, lasta miellyttävän tekemisen ohessa noin. 30–40 min. Työntekijä voi selvittää yhteydenottotilanteessa tai ensimmäisellä kerralla lapsen kiinnostuksen kohteet toiminnallista tekemistä varten esim. tykkääkö piirtää, liikkua, kirjoittaa, mitkä ovat mieluisimmat leikit ja pelit. Edellisiä voidaan käyttää neuvonnassa apuvälineenä. Niiden avulla voidaan tutustua, syventää aihetta, puhua tunteista ja käsitellä aihetta ikätasoisesti.
Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän omaisneuvonnassa kannattaa käyttää toimintaa ja toiminnallisia menetelmiä keskustelun ohessa. Ennen kuin vanhempi pyydetään uudelleen mukaan keskusteluun, sovitaan lapsen kanssa mitä hän haluaa vanhemmalle keskustelun lopuksi kerrottavan. Lopuksi pyydetään aikuinen uudelleen mukaan ja kerrotaan lapsen kanssa yhdessä mitä kerran aikana tehtiin ja mistä keskusteltiin. Lapsi voi myös itse kertoa haluamiaan asioita ja työntekijä täydentää tarvittaessa. Keskustelussa sovitaan myös seuraavan tapaamisen aikatauluista, sisällöstä tai lopetuksesta.
Lähde: Vertti-ryhmän ohjaajien käsikirja
Lapsen kanssa voi esimerkiksi piirtää kuvan hyvästä ja huonosta päivästä sekä puhua niihin liittyvistä tunteista. Työntekijä voi auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunnetiloja kuvien avulla. Voi esimerkiksi yhdessä piirtää ihmiskehon ja pohtia, missä tunteet tuntuvat kehossa ja minkä värisiä tunteet tuntuessaan ovat. Lapsen kanssa on hyvä käydä keskustelussa läpi, että kaikki tunteet ovat oikein, myös kiukun ja pahan olon tunteet. Yhdessä voidaan pohtia, mitä negatiivisille tunteille voisi tehdä niiden tullessa, mihin niitä voisi suunnata?
Omaisneuvonnassa lapsen kanssa voidaan myös yhdessä keskustella, millainen lapsi hän kokee olevansa? Mitkä ovat omat vahvat puolet ja asiat mistä pitää? Mistä asioita lapsi saa ja voi päättää, vastaavasti mistä vanhempi?
Vanhempien tehtävä on huolehtia oman sairauden hoidosta, se ei ole lapsen tehtävä. Samoin myös esim. sisaruksen sairaudesta ovat aikuiset, vanhemmat ja hoitava taho vastuussa. Lapsella on oikeus keskittyä kouluun, harrastuksiin ja kavereihin sekä ikätasoisiin tehtäviin kotona. On myös hyvä pohtia, mikä kaikki on lapsen mielestä hyvin ja kivaa arjessa tällä hetkellä. Keskittyä toivoon, lapsen vahvuuksiin ja perheen voimavaroihin.
Huomioitavia asioita lapsen kohdalla omaisneuvonnassa:
- Puhu lapselle ikätasoisesti
- Apuvälineenä voi käyttää leikkiä, toimintaa, kuva- tai satukirjaa. Lasten kanssa keskustellessa toiminnallisuus korostuu!
- Muista myös antaa lapselle positiivista palautetta., Huomioi lapsen voimavarat ja taidot
- Tärkeää keskittyä arjessa ja kotona hyvin oleviin asioihin
- Turvasuunnitelma mahdollisiin vaara- tai hätätilanteisiin. Lapsen kanssa turvasuunnitelman teko voi olla yhdessä keinojen pohtimista sellaisia tilanteita varten, joissa lasta pelottaa. Mitä tehdä, kun pelottaa? Millaiset tilanteet lasta pelottavat? Keihin voi ottaa yhteyttä ja miten? Isovanhemmat, naapurit, hätänumero
Kuva: Vilma Pimenoff
Omais- neuvonnassa nuorten kanssa työntekijän tulee tukea nuoren itsetuntoa, vahvuuksia ja voimavaroja.
10.2. Nuori tai nuori aikuinen omaisneuvonnassa
Nuorten ja nuorten aikuisten kanssa tehtävä omaisneuvonta on usein varhaista puuttumista, jolla voidaan parhaimmillaan ehkäistä puhumattomuutta sekä taakan siirtymistä sukupolvelta toiselle. Nuoret ohjautuvat omaisneuvontaan usein jonkun tahon ohjaamana; koulukuraattorit, nuorisotyöntekijät, kaverit, tai läheinen on voinut huolestua nuoresta, tai nuori on itse alkanut etsiä tukea tilanteeseensa. Nuorten kanssa toimiessa on tärkeää muistaa omaisneuvonnan perusperiaatteiden ja reunaehtojen lisäksi mahdolliset lastensuojeluun liittyvät asiat, jos nuori on alaikäinen. V-S FinFamin nuorilta keräämän palautteen perusteella nuoret ovat kokeneet omaisneuvonnassa saamansa konkreettiset neuvot ja työkalut hyödylliseksi, ja pitävät tärkeinä asioina omaisneuvonnassa työntekijän luotettavuutta, vaitiolovelvollisuutta sekä keskusteluavun saamisen nopeutta. Palautteen pohjalta nuoret ovat kokeneet vertaistuen merkityksen suurena. Nuoret ovat saaneet vertaiselta esimerkiksi tsemppausta, toivoa sekä ymmärrystä ja neuvoja. Tämä siis varsinkin tilanteissa, joissa myös vertainen on ollut nuori aikuinen.
Omaisneuvonnassa nuorten kanssa työntekijän tulee tukea nuoren itsetuntoa, vahvuuksia ja voimavaroja. Tämä mahdollistaa parhaimmillaan voimaantumisen kokemuksen. Keskusteluissa on tärkeää tukea nuorelle vaikeiden asioiden käsittelyä ja pyrkiä kääntämään niitä mahdollisuuksien mukaan vahvuudeksi sekä keskittyä olemassa oleviin voimavaroihin, ja nuoren jaksamista sekä mielenterveyttä suojaaviin tekijöihin. Onko nuorella mielenkiinnon kohteita, ystäviä, harrastuksia, tai turvallisia kontakteja aikuisiin myös perheen ulkopuolella?
Usein nuoret käyvät itsenäistymisen nivelvaiheessa läpi kipeitä asioita suhteessa lapsuuden perheeseen tai lähipiiriin. Nuori saattaa pohtia omaa identiteettiään ja esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä otan mukaan lapsuudestani, mitä voin rakentaa täysin uusiksi? Kuka minä olen suhteessa vanhempiini tai perheeseeni? Syyllisyyden ja häpeän tunteet saattavat olla voimakkaita, ja omien rajojen rakentaminen voi olla vaikeaa. Omaisneuvonnassa nuorten kanssa voi tehdä harjoituksia, jotka konkretisoivat tulevaisuutta ja haaveita ja pitävät näin toivoa yllä. Tällaisia harjoituksia ovat esimerkiksi elämänpolun tekeminen tai unelmakarttatyöskentely. Lisäksi voi tehdä esimerkiksi harjoituksia, jotka tukevat nuorta omaista huolehtimaan itsestään ja tunnistamaan voimavaransa. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvinvointisuunnitelma tai voimavarapuu. Toiminnallisuus on hyvä keino käsitellä ja pilkkoa osa-alueisiin isojakin aiheita.
Vinkki!
Tutustu seuraaviin oppaisiin:
- Mikä meidän vanhempia vaivaa? Opas nuorille, joiden äidillä tai isällä on mielenterveyden ongelmia. FinFami Uusimaa ry & THL:n Toimiva perhe -hanke.
- Nyyti elämäntaitokurssin – materiaalit, Ole oman elämäsi tähti -opas. Nyyti ry.
Omaisneuvonnassa nuoren kanssa on hyvä huomioida:
Tilanteen tunnistaminen- ja tunnustaminen
Olen mielenterveysomainen. Miten se on muovannut elämääni? Moni V-S FinFamin toiminnassa mukana olevista nuorista on kertonut, että vasta tutustuttuaan mielenterveysomaisen käsitteeseen on pystynyt sitä kautta ymmärtämään omaa käytöstään ja toimintaansa sekä sen syitä ja seurauksia. Moni ei ollut ajatellut aiemmin olevansa mielenterveysomainen. Tästä syystä ammattilaisten lisäksi myös nuorten on tunnistettava oma tilanteensa.
Itsetuhoisuus
Nuoren itsetuhoisuus voi ilmetä joko suorana tai epäsuorana. Suora itsetuhoisuus tarkoittaa itsemurha-ajatuksia, viiltämistä tai muuta vahingoittamista. Epäsuora itsetuhoisuus tarkoittaa oman hyvinvoinnin tahallista laiminlyömistä sekä liiallista riskien ottoa, esimerkiksi kohtuutonta päihteiden käyttöä, vaarallista käytöstä liikenteestä, tai riskialtista seksuaalista käytöstä. Itsetuhoisuus tulee ottaa puheeksi nuoren kanssa ja tarjota turvallinen ympäristö ajatusten jakamiselle. Nuorta voi helpottaa kuulla, kuinka yleisiä esim. ajatukset ovat ja miten niitä voisi käsitellä. Lisätietoa ammattilaisille löytyy runsaasti verkosta.
Koulunkäynti ja opiskelu
Nuorten kanssa korostuu koulunkäynnin ja opiskelukyvyn ylläpitäminen. Sitä voidaan tukea omaisneuvonnassa esimerkiksi pohtimalla nuorten rajoja ja keskittymällä nuoren jaksamisen tukemiseen. Missä kohtaa nuoren omat rajat menevät suhteessa sairastavaan läheiseen, nuoren voimavaroja ja aikaa tulisi riittää myös koulunkäyntiin. Joskus tilanne voi nuorella kääntyä päinvastoin; nuori saattaa vaatia liikaa itseltään ja paeta huolia koulutehtäviin sekä yli suorittaa.
Häpeä ja stigma
Nuorten kanssa nousee usein esiin häpeän kokemukset sekä ajatukset siitä, ettei kellään muulla ole samanlaisia kokemuksia. Tästä syystä on hyvin tärkeää rohkaista nuorta sekä normalisoida tilannetta.
Elämän- ja arjenhallinta
Itsenäistymisvaiheessa oleva nuori turvaa usein kotona opittuihin malleihin arjen hallinnassa ja talouden pyörittämisessä. Jos näitä malleja ei ole ollut tai ne ovat olleet vähäisiä, voi nuori ajautua tilanteeseen, jossa oma arjenhallinta ei tue opintoja tai nuoren hyvinvointia. Omaisneuvonnassa voi palata perusasioiden äärelle; saako nukuttua, minkälainen päivärytmi on, tuleeko päivän aikana syötyä järkevästi, kuuluko arkeen jotain liikuntaa tai liikettä, tapaako kavereita, onko tyytyväinen arkeensa ja elämänhallintaansa yleisesti?
Palveluohjaus
Työntekijän on hyvä pohtia alueellisesti, mitä palveluja nuorille on tarjota. Työntekijän on huolehdittava, että nuori tietää mihin mennä omaisneuvonnan päätyttyä. Jatkosuunnitelman teko yhdessä on tärkeää omaisneuvonnan keskustelujen lopussa.
”On auttanut, kun tajunnut että on muitakin samassa tilanteessa ja on voinut puhua sekä saada uusia näkökulmia. Kuten ettei se ole mun vika, että läheinen on masentunut.”
Aikuisten lapsiomaisten kanssa omaisneuvonnassa usein esille tulevia teemoja:
Aikuisten lapsiomaisten kanssa nousee usein keskusteluun lapsuuden tapahtumat ja millaiseksi omainen on elämänsä rakentanut. Mitä on tehnyt toisin ja miksi on tehnyt toisin? Aikuisilla lapsiomaisilla voi olla tarve löytää peruste omille tunteilleen ja toiminnalleen. Syyllisyyden tunteet saattavat painaa aikuisuudessakin. Vastuun kantaminen. Mikä on itselle sopiva määrä? Mikä taas kuuluu muiden, esimerkiksi hoitotahon tai sosiaalitoimen vastuulle? Minkä verran on itse riippuvainen siitä ihmisestä, joka sairastaa?
Lähde: Lasinen lapsuus – A klinikkasäätiö. Jähi R., Työstää, tarinoida & selviytyä
On hyvä huomioida, että sisarukset tarvitsevat riittävästi tietoa sisaruksen sairaudesta ikätasoisesti.
12. Sisarukset
Sisarussuhteet ovat elämän pisimpään kestäviä ihmissuhteita, joiden muodostumiseen vaikuttaa moni tekijä. Näitä tekijöitä ovat mm. sisarusten ikä, ikäero, sukupuoli, syntymäjärjestys ja perheen elämäntilanne sekä vanhempien käytös ja kasvatus. Sisarussuhteissa harjoitellaan lapsuudessa sosiaalisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen taitoja, yhdessä olemisen taitoa, kilpailua, neuvottelua, toisten tukemista, puoliaan pitämistä ja periksi antamista. Sisarukset tuntevat toisiaan kohtaan voimakkaita tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Rakkauden ja välittämisen lisäksi suhteeseen kuuluu usein mustasukkaisuutta, kateutta, sekä kilpailua vanhempien hyväksynnästä ja huomiosta. Sisaruksen sairastuttua muut perheen lapset saattavat kokea syyllisyyttä, kateutta, häpeää, surua, epävarmuutta ja hämmennystä sisaruksen sairastumisesta. Sisarukset saattavat ottaa vastuuta sairastuneesta sisarestaan. Vaikka sisarukset voivat näyttää vanhempiensa silmissä vastuuntuntoisilta ja kypsiltä, sisarukset tarvitsevat silti myös vanhempiaan ja jakamatonta huomiotaan. Lapsilla ei saisi olla liikaa vastuuta toisistaan.
On hyvä huomioida, että sisarukset tarvitsevat riittävästi tietoa sisaruksen sairaudesta ikätasoisesti. Tieto auttaa jäsentämään ja ymmärtämään tilanteen sekä hyväksymään sairauden aiheuttamat vaikutukset elämään. Tiedon avulla voidaan vähentää sairauteen liittyviä pelon ja syyllisyyden tunteita. Ilman riittävää tietoa sairaudesta lapset saattavat poimia ympäristöstään vihjeitä, joiden avulla he pyrkivät hahmottamaan ja ymmärtämään perheen tilannetta. Tämä saattaa johtaa siihen, että lapsi täyttää itse puuttuvia tietoja omilla mielikuvillaan, jotka voivat olla vääriä ja herättää pelkoa ja syyllisyyttä lapsessa. Aikuiseksi kasvaneen sisaren kohdalla voi lapsuudessa koettu syyllisyys tulla yhä esiin omaisneuvonnassa, ja suhde sairastavaan sisareen saattaa olla vaikea halki koko elämän. Aikuisenakin voi omainen yhä hyötyä sisarensa sairautta koskevasta tiedosta. Kaikkien asiakasryhmien kohdalla on omaisneuvonnassa keskiössä omaisen hyvinvointi sekä uupumisen ehkäisy.
Sisarusten kanssa omaisneuvonnassa esille tulevia teemoja:
Katkeruuden tunteet. Näitä voi sanoittaa yhdessä omaisen kanssa, kuten myös esimerkiksi lapsuudessa koettuja epäreiluja kokemuksia. Usein omaista helpottaa, kun joku ulkopuolelta kertoo, ettei koettu tilanne ole ollut oikein omaista kohtaan. Lapsen ollessa kyseessä kiukkua ja mustasukkaisuutta voidaan myös sanoittaa ja käsitellä yhdessä.
Pärjäämisen kuori. Joskus läheisestä lapsuudessa huolehtivasta lapsesta kasvaa ylisuorittava, pärjäävä aikuinen. Omaisneuvonnassa on tärkeää osata katsoa myös pärjäävyyden alle ja antaa mahdollisuus omaisen sanoittaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Jos sisaret ovat lapsia, huomioitava perhetyö: miten tukea vanhempia, hyötyisikö koko perhe FinFamin toiminnasta?
Lähde: Henttonen ym. Erilainen, samanlainen, SISARUUS. Opas pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen sisaruksen tukemiseen
Oman lapsen mielenterveyden haasteet saattavat herättää vanhemmassa vaikeita tunteita.
13. Vanhemmat – kun oma lapsi sairastuu
Vanhemmat, joiden lapsi sairastuu psyykkisesti, kaipaavat usein sekä tietoa lapsensa sairaudesta että saman kokeneiden vanhempien tukea. Lapsen mielenterveysongelma vie vanhemmat usein riittämättömyyden tunteen eteen. Miten olla vanhempi ja kohdella lasta terapeuttisesti, mutta asettaa lapselle järkevät rajat sekä mahdollisesti hoitaa lapsen asioita sosiaalityöntekijän tavoin – ja samalla pitää perheen muut ihmissuhteet terveinä? Oman lapsen mielenterveyden haasteet saattavat herättää vanhemmassa vaikeita tunteita. Miksi näin kävi? Olenko tehnyt jotain väärin? Miten tämä olisi voitu välttää? Mitä tästä seuraa? Kuinka oma lapseni selviää?
Lapsen mielenterveyden haasteet ovat useimmiten monen eri asian yhteisvaikutusta. Vanhemmat miettivät usein omaa osuuttaan lapsensa psyykkiseen oireiluun tai sairastamiseen. He saattavat kokea voimakkaita epäonnistumisen, syyllisyyden ja häpeän tunteita. Vanhemmalle on tärkeätä kertoa, mitkä asiat voivat vaikuttaa lapsen sairastumiseen esimerkiksi perimä, temperamentti, varhainen vuorovaikutus, kehitysympäristöt, stressitekijät, traumaattiset kokemukset ja perheenjäsenten tilanteet. Tärkeätä on myös puhua lastasuojaavista tekijöistä, sekä käydä keskusteluissa läpi että aiemmin tapahtuneita ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista niihin voi. On tärkeää hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on, olla armollinen itselleen sekä tarvittaessa antaa anteeksi omalle ja muiden aikaisemmalle toiminnalle sekä hyväksyä, että kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes vanhempi.
On tärkeää, että myös vanhemmalla on taho, jonka kanssa puhua tilanteeseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Vaikeat ja kipeät tunteet ovat normaaleja reaktioita vakavaan asiaan, eikä niitä pidä sivuuttaa. Omaisneuvonnassa voidaan kohdata vanhempia myös yhdessä, jos vanhemmat haluavat. Tällöin on hyvä varata keskustelulle hieman enemmän aikaa, ja työntekijänä huolehtia siitä, että molemmat tulevat keskustelujen aikana kuulluksi. Joskus on myös tilanteita, joissa on vanhempien edunmukaista käydä omaisneuvonnassa erikseen. Tällöin on hyvä pohtia, käytätkö he eri työntekijällä. Jos he käyvät saman työntekijän luona on työntekijän muistettava vaitiolovelvollisuus myös perheen sisällä – toiselta vanhemmalta kuultuja asioita ei voi tuoda esiin, eikä niiden pohjalta saisi olettaa toisenkaan ajatuksia tai tunteita tilanteesta. Tämä voi olla työntekijälle haastava tilanne, joka on hyvä huomioida.
Kun omainen on sairastavan vanhempi, omaisneuvonnassa on hyvä muistaa rajojen läpi käyminen. Vanhemmasta voi tuntua vaikealta kieltää ja kieltäytyä tarjoamasta apua, kun oma lapsi sairastaa psyykkisesti. Rajat tuovat kuitenkin turvaa sairastuneelle ja lepoa vanhemmalle. Lapsen haastava käytös voi suututtaa vanhempaa, mutta tämä saattaa kokea, ettei sairaalle saa olla vihainen. Omaisneuvonnassa vanhempien kanssa on tärkeää antaa tilaa tuskan purulle sekä käsitteellistää ja sanoittaa asioita uudelleen yhdessä.
Dialogisuuden avulla voidaan pyrkiä pois kaaoksen tunteesta kohti rauhoittavaa, maadoittavaa ja kokoavaa kokemusta. Perheessä, jossa useita lapsia, on tärkeää huomioida kaikkien lasten tarpeet. Joissain tilanteissa esimerkiksi tukihenkilötoiminnan avulla voidaan tukea koko perhettä. Myös edunvalvontaan liittyvät teemat saattavat nousta omaisneuvonnassa esiin. Vanhemman voi olla vaikea tunnistaa, mikä on sairautta ja mikä esimerkiksi lapsen tai nuoren normaaliin kehitykseen liittyvää käytöstä. On tärkeä tukea vanhempaa lapsen ja heidän välisessä vuorovaikutuksessa. On tärkeää, ettei vanhempi ota esimerkiksi nuorelta pois kaikkea vastuuta, jos se on suinkin mahdollista.
Vanhemmat hyötyvät usein suuresti vertaistuesta. Onko yhdistyksessäsi tarjota vanhemmille vertaistuellista ryhmää tai toista vanhempaa mukaan vertaisen roolissa keskusteluun? Vertaistuellisissa ryhmissä on vanhempien palautteiden mukaan pystytty jakamaan kipeitä asioita, normalisoimaan tilannetta sekä käsittelemään häpeän ja epäonnistumisen sekä syyllisyyden tunteita. Palautteiden perusteella vertaisryhmästä on usein saatu kokemus siitä, ettei olekaan epäonnistunut vanhempana – että vika ei ollutkaan yksin minun.
Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliitto vanhempainnetti, FinFamien tuottamia oppaita vanhemmille sekä V-S FinFamin vanhempainryhmän palautetta.
Vinkki!
Tutustu myös seuraaviin materiaaleihin:
- Opas masentuneen nuoren vanhemmalle / FinFami Pirkanmaa
- Täältä löydät jaettavaksi videoita sekä kirjoitettuja tarinoita kokemuksista lapsen sairastuessa.
Jos vertaistukea ei ole tarjolla omassa yhdistyksessä, vanhempi voi hyötyä verkossa saatavasta vertaistuesta.
Kuva: Milka Alanen
Psyykkinen sairaus aiheuttaa helposti ristiriitoja perheessä, varsinkin silloin, jos sairaudesta ei ole riittävää tietoa ja ymmärrystä.
14. Puolisot
Puolison mielenterveyden haasteet vaikuttavat monin tavoin parisuhteeseen. Joskus puolison sairaus on olemassa jo parisuhteen alkaessa, joskus toinen sairastuu yllättäen. Puolison tilanne voi myös helpottua puolison hakeuduttua avun piiriin ja mahdollisen diagnoosin saamisen jälkeen; silloin kokemukset ja oireet saavat nimen ja selityksen. Oireet ovat saattaneet jatkua pitkään ennen diagnoosia ja kuormittaneet parisuhdetta aiheuttamalla hämmennystä ja epätietoisuutta. Psyykkinen sairaus aiheuttaa helposti ristiriitoja perheessä, varsinkin silloin, jos sairaudesta ei ole riittävää tietoa ja ymmärrystä. Tieto lisää ymmärrystä ja vähentää näin ristiriitoihin liittyviä stressitekijöitä.
Psyykkiseen sairastumiseen liittyy erilaisia vaiheita. Sairauden pahenemisvaiheessa parisuhteen roolit voivat muuttuvat, sillä sairastuneen vuorovaikutuskyvyissä ja voimavaroissa tapahtuu muutoksia. Parisuhteeseen olennaisesti liittyvä tasavertaisuus joutuu koetukselle.
Usein terveempi puoliso joutuu ottamaan enemmän vastuuta arkeen liittyvistä asioista. Joskus puolisosta saattaa tulla omaishoitaja, kuten minkä tahansa vakavan sairauden kohdalla. Silloin on tärkeää, että rooli omaishoitajana ei myöskään määrittele koko parisuhdetta. Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä pyrkiä löytämään hyviä yhteisiä hetkiä sekä läheisyyttä pienistäkin asioista ja tilanteista. Parisuhteessa voidaan etsiä voimavaroja yhteisistä hyvistä hetkistä ja pyrkiä tekemään yhdessä asioita, joista ennenkin on saatu hyvää oloa. Toisinaan sairaus on niin vakava, että puoliso kokee menettäneensä sen henkilön, johon aikoinaan on sitoutunut ja kokee silloin surun sekä luopumisen tunteita.
Teemoja, joita nostaa esille omaisneuvonnassa puolison kanssa:
Arjen selviytymiskeinot, päihteet perheessä, perheen lapset ja heidän tilanteensa, tunteet ja seksuaalisuus. Puolison sairastaessa olisi tärkeää, että parisuhde säilyisi parisuhteena tilanteesta huolimatta. Muuttunut tilanne voi vaikuttaa voimakkaasti myös puolison itsetuntoon. Miten koen itseni mielenterveyskuntoutujan puolisona? Miten se vaikuttaa minuun, että puoliso kokee minut eri tavalla? Lisäksi, jos perheessä on lapsia, tulee pohtia koko perheen tilannetta ja sen vaikutuksia lapsiin. Onko lapsille kerrottu vanhemman sairaudesta?
Sekä sairastunut että hänen puolisonsa tarvitsevat tukea sopeutuakseen sairauden aiheuttamiin menetyksiin ja muutoksiin.
14.1. Puolison prosessi
Aika ennen sairastumista
Psyykkinen oireilu syntyy pitkän ajan kuluessa. Puoliso kokee usein hämmentävänä läheisessään tapahtuvan muutoksen. Sairaus on kuin veteen piirretty viiva, selvää rajaa sairauden ja terveyden välillä ei ole. Puoliso saattaa pyrkiä vähättelemään asioita tai syyllistämään itseään toisen käytöksestä. Tilanne saattaa olla hyvin stressaava ja johtaa kriisiin.
Sairastumisen kriisi
Kun sairaus puhkeaa tai todetaan, tilanne usein kriisiytyy tai johtaa toimenpiteisiin, jotka saattavat olla hyvin traumaattisia kokemuksia kaikille. Puolisolla saattaa olla hyvin voimakkaita tunnereaktioita itselläänkin, ja hän saattaa tarvita keskusteluapua. Puoliso tarvitsee tietoa siitä, mistä on kysymys, jonkinlaisen selityksen ja nimen asialle, jotta hän pääsee eteenpäin omassa prosessissaan.
Sopeutuminen ja surutyö
Sekä sairastunut että hänen puolisonsa tarvitsevat tukea sopeutuakseen sairauden aiheuttamiin menetyksiin ja muutoksiin. Kyseessä on yhteinen ja samanaikaisesti kummankin henkilökohtainen toipumisprosessi, jossa jokaisen omat asenteet, arvot ja uskomukset saattavat muuttua. Tässä vaiheessa tyypillistä on läheisyyden ja erillisyyden, toivon ja epätoivon vaihtelu.
Omien rajojen löytäminen
Sairauksista toivutaan ja jopa parannutaan ja niissä on tasannevaiheita. Sairastuminen tai sairauden paheneminen on aina uusi kriisi. Kokemuksista voi kuitenkin oppia. On tärkeää löytää tasapaino oman elämän ja sairastuneen elämän välille. Sairastunut tarvitsee tukea, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Jokainen tarvitsee erillisyyttä ja jokaisen täytyy itse määritellä omat rajansa suhteessa muihin. Riittävä etäisyys ei ole sama kuin hylkääminen. On hyväksyttävä se, että on asioita, joita ei voi estää. Kukaan ei voi elää toisen puolesta.
Jotkut pariskunnat päätyvät eroon arjen ja puolison muuttuessa. Terveen vanhemman on tärkeä huolehtia itsensä ja lapsensa turvallisuudesta sekä omasta jaksamisestaan. Jotkut pariskunnat päätyvät jatkamaan suhdettaan eri osoitteissa, jolloin esim. vastuu sairauden hoitamisesta sekä arjesta tukee sairastavan kuntoutumista.
Lähde: Sää ja mää aallokossa – Puolison mielenterveysongelmat, parisuhde ja perhe.
