Ensimmäinen osio – omaisneuvonta
Kuva: Vilma Pimenoff
Osion sisältö
3. Omaisneuvonnan laatukriteerit
4. Omaisneuvonnan hyvät käytänteet
5. Työkaluja omaisneuvontaan
5.1. Omaisneuvonnan toimintaperiaatteet
5.2. Omaisen prosessi
6. Vertaistuellinen omaisneuvonta
Omais- neuvonnassa asiakas kohdataan yksilönä. Asiakas määrittää sen, mitä asiaa tai kokonaisuutta on tärkeä käsitellä.
3. Omaisneuvonnan laatukriteerit
Omaisneuvonnan laatukriteerit on kehitetty yhteistyössä Salon, Satakunnan ja Varsinais-Suomen FinFamin kanssa. Laatukriteerit pohjautuvat THL:n sosiaali- ja terveysalan järjestöjen laatukriteereihin sekä FinFamin arvoihin ja laatujärjestelmään, ja niiden on tarkoitus toimia yhteisenä pohjana omaisneuvonnalle.
Asiakaslähtöisyys
1. Omaistyöntekijää ohjaa ammattieettisyys. Työntekijän eettisyys ilmenee kaikessa toiminnassa. Eettisyys tulee olla omaisneuvonnassa käytyjen keskusteluiden ja käytettyjen menetelmien pohjalla. Puheessa korostuu toisten ihmisten kunnioitus ja oikeudenmukaisuus. Toiminnan tasolla eettisyys konkretisoituu tekoina ja näkyy luottamuksellisen suhteen rakentumisena asiakkaan ja ammattilaisen välille. Työyhteisön tulee tukea työntekijää toimimaan eettisesti.
2. Omaisneuvonnassa kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta, vakaumusta sekä omaehtoisuutta.
2.1 Omaisneuvonnassa asiakas kohdataan yksilönä. Asiakas määrittää sen, mitä asiaa tai kokonaisuutta on tärkeä käsitellä.
2.2 Asiakkaalla on oikeus määrittää, kuinka monta kertaa hän käy omaisneuvonnassa (1-5 krt.) ja millä aikavälillä sekä haluaako hän keskusteluun mahdollisuuksien mukaan vertaisen.
3. Asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa omaisneuvonnan kehittämiseen ja suunnitteluun esimerkiksi palautteen avulla.
Ammatillinen osaaminen
4. Omaisneuvontaa tekevän työntekijän on sitouduttava omaisneuvonnan teoreettiseen viitekehykseen. Viitekehys rakentuu dialogisen vuorovaikutuksen, positiivisen mielenterveyden, toipumisorientaation ja omaisen prosessin ympärille. Työote on ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ja keskiössä on omaisen hyvinvointi.
5. Työntekijän vastuulla on nostaa keskusteluun aiheita, joista hänellä herää huoli. Esimerkiksi asiakkaan päihteidenkäyttö, perheväkivalta, seksuaalisuus tai lasten turvallisuus.
6. Työntekijä voi olla myös vertainen. Tällöin on tärkeää huomioida, että työntekijä pystyy käyttämään vertaisuutta osana ammatillista roolia.
7. Työntekijät ovat tietoisia omaisneuvonnan tavoitteista ja sitoutuneet yhdistyksen arvoihin ja toimintatapoihin.
8. Omaisneuvonnan työntekijä on vastuussa omasta ammattitaidostaan sekä tunnistaa osaamisensa ja jaksamisensa rajat.
Vaikuttavuus
9. Omaisneuvonnan käytännöt perustuvat arvioituihin ja/tai tutkittuihin työtapoihin.
10. Omaisneuvonnan tavoitteet tulee olla laadittu yhdessä työntekijöiden kanssa.
11. Omaisneuvonnan vaikuttavuutta arvioidaan keräämällä asiakkailta palautetta.
Vertaisuus
12. Yhdistyksen vertaisilla on vapaaehtoisille kuuluvat oikeudet sekä velvollisuudet. Vertaisilla on oikeus koulutukseen ja työnohjaukseen, ja he sitoutuvat yhdistyksen arvoihin ja toimintatapoihin.
13. Vertaistuessa pyritään tuomaan toivon näkökulma esiin.
Oikeudenmukaisuus
14. Omaisneuvonnan rakenteet tukevat oikeudenmukaista, yhdenvertaista ja tasalaatuista asiakaskohtaamista.
15. Vertaistukea tarjotaan tasapuolisesti kaikille asiakkaille niissä yhdistyksissä, joissa sitä on tarjolla.
16. Omaisneuvontaa pyritään järjestämään esteettömissä tiloissa sekä tarjoamaan palvelua alueellisesti kattavasti.
17. Omaisneuvonta on syrjinnästä vapaata sekä uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta.
Turvallisuus & luotettavuus
18. Yhdistyksellä on turvallisuussuunnitelma sekä tietosuojaseloste, johon jokainen työntekijä perehdytetään.
19. Omaisneuvontaa toteutettaessa tulee huomioida sekä asiakkaan että työntekijän turvallisuus ja yksityisyydensuoja.
20. Yhdistyksen työntekijät, vapaaehtoiset sekä harjoittelijat ovat vaitiolovelvollisia.
Omaisneuvonnan tavoitteena on omaisen hyvinvoinnin tukeminen sekä uupumisen ennaltaehkäisy.
4. Omaisneuvonnan hyvät käytänteet
Keskeisessä asemassa omaisneuvonnassa on omaisen kunnioittava kohtaaminen ja hänen huolensa kuuleminen. Omaisneuvonnan tavoitteena on omaisen hyvinvoinnin tukeminen sekä uupumisen ennaltaehkäisy. Omaisneuvonta on maksutonta keskustelutukea, jota antaa sosiaali-, terveys tai kasvatusalan koulutuksen saanut työntekijä, jolla on riittävä perehdytys tehtävään sekä osaaminen mielenterveysomaistyöstä. Omaisneuvontaa tekevän työntekijän on toimittava sensitiivisesti ja asiakaslähtöisesti yllä olevia laatukriteereitä noudattaen. Omaisneuvonnan keskusteluissa ensisijaisen tärkeää on työntekijän ja omaisen välinen dialogi. Hyvä keinoja omaisen esiin tuomien teemojen käsittelyyn on esimerkiksi tunteiden sanoittaminen, peilaaminen, tilanteen normalisointi, roolien selkeyttäminen sekä toivon näkökulman tuominen esiin. Lisäksi työntekijän on tärkeää ottaa puheeksi myös haastavia teemoja, kuten esimerkiksi perheväkivalta tai päihteidenkäyttö.
Hyviä käytänteitä
Omaisneuvonnan laadun varmistamiseksi kaikkien omaisten on hyvä saada samat tiedot omaisneuvonnan aluksi. Ensimmäisellä omaisneuvonnan kerralla jaetaan omaiselle keskustelutuen periaatteet sekä ajantasainen yhdistyksen toimintakalenteri tai esite ja tilanteen mukaan muuta materiaalia (Labyrintti, omaisen opas yms.). Keskustelutuen periaatteet olisi hyvä käydä omaisen kanssa yhteisesti, suullisesti läpi. Ensimmäisellä kerralla on tärkeää muistaa kertoa keskustelutuen reunaehdot: keskustelujen pituus, käyntikertojen määrä, maksuttomuus, luottamuksellisuus ja palautteen keruun käytännöt. Lisäksi niissä yhdistyksissä, joissa on vertaistuellisen omaisneuvonnan mahdollisuus, tulee tästä kertoa. Ensimmäisellä kerralla työntekijä usein kartoittaa omaisen tilannetta sekä tekee samalla omaa arviotaan tilanteesta. Kohtaamisessa on työntekijän hyvä huomioida omaisen prosessin eri vaiheet sekä niihin keskeisesti liittyvät tekijät. Omaisen prosessin käyminen läpi omaisen kanssa voi auttaa myös omaista ymmärtämään omaa tilannettaan paremmin. Omaisen prosessin voi myös antaa omaiselle kirjallisena. Tilanteen kartoittamiseen voi myös kuulua sosiaalisen verkoston/tukiverkoston kartoittamista. Jos haluat, tässä voi käyttää verkostokarttaa apuna. Löydät sen ja muut harjoitteet oppaan lopusta.
Omaisneuvonnasta on tärkeää kerätä palautetta systemaattisesti. Jokaisella alueyhdistyksellä on omat käytänteensä palautteen keräämiseksi sekä vaikuttavuuden arvioimiseksi. Omaisneuvonnan keskusteluja voi toteuttaa kasvotusten, videoyhteydellä, puhelimitse tai sähköpostilla. Tärkeää on huomioida tieto- ja yksityisyydensuoja sekä toimintatavan sopivuus asiakkaalle.
Jokainen omaisneuvonta on yksilöllinen prosessi. Tämän takia myös tapaamisten sisällöt vaihtelevat, eikä tapaamisille ole mahdollista tehdä runkoa, jota tapaamiset tai niiden sisältö noudattaisivat. Tärkeintä on edetä omaisen tahtisesti ja kuulla hänen huolensa. Alla on koottu omaistyöntekijöiden ajatuksia eri teemojen alle mukaillen Omaistyön hyvät käytännöt mielenterveys- ja päihdetyössä – varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä –projektin omaisen kohtaamisen prosessia.
Keinojen miettiminen arjen tilanteisiin
Omainen pohtii usein sitä, miten voisi puhua, toimia ja kannustaa sairastunutta arjessa satuttamatta, loukkaamatta tai vaikuttamatta negatiivisesti toisen tilanteeseen. Omainen voi esimerkiksi pohtia, mitä sairastuneelta on kohtuullista vaatia muuttuneessa arjessa? Minkälaista käytöstä tarvitsee sietää? Miten selvitä sairastuneen läheisen toistuvasta väkivallalla tai itsemurhalla uhkailuista? Perheellä on hyvä olla selkeät rajat ja säännöt sairaudesta huolimatta. Omaisen hyvinvoinnin tukemiseksi voi olla hyvä harjoitella yhdessä rajojen asettamista ja tunnistamista sekä tukea perheenjäsenten roolien selkeyttämistä.
Lapsen huomioon ottamisen varmistaminen
Jos sairastuneen perheeseen kuuluu lapsia, varmistetaan, että he saavat tietoa ikätasoisesti perheenjäsenensä sairaudesta ja sen vaikutuksista arkeen. Vanhemmat kantavat usein huolta sairauden periytyvyydestä tai sen vaikutuksista vanhemmuuteen. Vanhemman huolta voi hälventää kertomalla lasta suojaavista tekijöistä, joita ovat mm. riittävä tieto, arjen rutiinien sujuminen, perheen ulkopuoliset ihmissuhteet ja lupa kaikkien tunteiden ilmaisemiseen perheessä. Vanhemmat voivat hyödyntää lapsille suunnattuja kirjoja aiheen käsittelyyn. Vanhemmille voi myös tarjota mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi Lapset puheeksi-keskustelua tai Vertti- tai vanhempainryhmään osallistumista.
Tunteiden ja perheen vuorovaikutustilanteiden käsittely
Läheisen sairastuminen on kriisi koko perheelle ja se herättää erilaisia tunteita perheenjäsenissä, kuten myötätuntoa, halua auttaa, hämmennystä, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä, surua, vihaa ja katkeruutta. Omaisen on hyvä tietää, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, aitoja ja hyvin yksilöllisiä. Omaisen kanssa voi miettiä, millaisista tunteista saa voimaa ja mitkä puolestaan ovat kuluttavia. Tunteet ovat hyvä oppia tunnistamaan ja nimeämään. ”Mille olemme vihaisia?” tai ”Mistä koemme syyllisyyttä?” Kun omainen tunnistaa tunteensa ja sen mistä ne johtuvat, on helpompi hallita sitä, millaisiin ajattelumalleihin ja tekoihin tunteet voivat johtaa.
Omaisen jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen
Omaisneuvonnassa mietitään yhdessä, mistä omainen saa voimia ja mikä auttaa häntä jaksamaan. Miten hän voi olla sairastuneen läheisensä tukena, uupumatta itse? Omaista on hyvä muistuttaa jaksamista ja hyvinvointia ylläpitävistä perusasioista: ravinto, liikunta, uni, ulkoilu, harrastukset, ihmissuhteet ja mukava, mielekäs tekeminen. Omaisen hyvinvointia voidaan tarkastella myös esimerkiksi janan avulla, jossa toisessa päässä omainen kokee asioiden olevan todella huonolla tolalla ja toisessa todella hyvin. Omainen voi pohtia, miten tyytyväinen hän on ko. asteikolla tämänhetkiseen elämäntilanteeseensa ja mitkä ovat siinä pitäviä, myönteisiä asioita. Sen jälkeen omainen voi pohtia, missä kohtaa asteikkoa hän kokisi olevansa riittävän tyytyväinen ja miten asiat ovat silloin. Lopuksi omainen voi miettiä, mitä hän seuraavaksi voi itse tehdä, päästäkseen kohti tavoitettaan. Keskustelun tavoitteena on myös saada omainen oivaltamaan olevansa aktiivinen toimija omassa elämässään.
Tiedon antaminen psyykkisistä sairauksista ja niihin liittyvistä palveluista
Varmistetaan, että omaisella on riittävästi tietoa läheisen sairaudesta, kuntoutumismahdollisuuksista, hoitovaihtoehdoista ja palveluista sekä sosiaalietuuksista. Ensisijaisesti tiedon antamisesta on vastuussa hoitava taho sekä sairastava itse. Omaisen voi olla vaikea ymmärtää, mikä läheisen käytöksessä liittyy läheisen persoonallisuuteen ja mikä sairauden oireisiin, kuten toiminta- ja aloitekyvyttömyys sekä vuorovaikutuksesta ja läheisyydestä vetäytyminen. Sairastava käy läpi myös omaa prosessiaan, ja hänen oma motivaationsa kuntoutumiseen on ensisijaisen tärkeä. Omaiselle psykoedukatiivinen tieto sairauden luonteesta ja oireilusta voi auttaa asettamaan odotukset sairastunutta kohtaan realistisimmiksi. On myös tärkeä nostaa esille, että sairastava on myös aktiivinen toimija eikä sairaus automaattisesti estä ottamasta vastuuta esim. kotitöistä. Omaisen mukaan annettu, kirjallinen materiaali voi mahdollistaa palaamisen käsiteltyihin asioihin tarpeen mukaan. Omaisneuvontaa tekevän työntekijän on myös tärkeä oppia tunnistamaan mahdollinen omaishoitotilanne sekä keskustella tilanteesta omaisen kanssa. Jos kyseessä on omaishoitotilanne, myös omaisen itsensä on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa tilanne.
Jatkosuunnitelman tekeminen
Jatkosuunnitelma tehdään omaisen jaksamisen tueksi. Keskustellaan, mihin ja keihin omainen voi olla yhteydessä oman jaksamisensa ja läheisen auttamiseksi. Varmistetaan, että yhdistyksen toiminta ja palvelut ovat omaiselle tuttuja sekä annetaan mukaan kirjallista materiaalia palveluista. Mietitään yhdessä, mistä tukimuodoista omainen hyötyisi elämäntilanteessaan ja kannustetaan kokeilemaan ryhmiä, luentoja, kursseja ym. vertaistukeen perustuvaa toimintaa. Mietitään myös kunnan terveys- ja muita palveluita sekä eri yhdistysten tarjoamia palveluita, joista omainen voisi hyötyä. Lopuksi tehdään lyhyt yhteenveto jatkosuunnitelmasta ja varmistetaan, että se on omaisen mielestä riittävä. Jatkosuunnitelma on hyvä tehdä omaisneuvonnan viimeisellä kerralla.
Kuva: Minttu Lehtovaara
Vinkki!
Tutustu seuraaviin materiaaleihin:
- Omaistyön hyvät käytännöt mielenterveys- ja päihdetyössä – varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä –projektin omaisen kohtaamisen prosessi. Innokylä.
- Tunnista omaishoitaja. Pieni opas sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Omaishoitajaliitto.
Lähde: Omaistyön hyvät käytännöt mielenterveys- ja päihdetyössä. Varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä –projektin loppuraportti. Luettavissa tästä.
Oppaat auttavat omaista selkiyttämään muuttunutta elämän- tilannettaan.
5. Työkaluja omaisneuvontaan
Omaisneuvonnassa on tärkeässä roolissa ajantasaisen tiedon antaminen tuen ja toivon lisäksi. Eri FinFamin alueyhdistykset, kuten Uusimaa ja Pirkanmaa ovat tuottaneet omaisen oppaita, ja omaisneuvontaa tekevällä työntekijällä olisi hyvä olla aina ajantasainen opas tai ainakin linkki tiedon luo, annettavana omaiselle. Oppaisiin on koottu yleistä ensitietoa sekä psyykkisistä sairauksista että niiden hoidosta ja kuntoutuksesta. Oppaat auttavat omaista selkiyttämään muuttunutta elämäntilannettaan.
FinFami Uusimaan tuottama omaisen opas on ladattavissa pdf-versiona suomen, venäjän ja englannin kielellä FinFamin opassivulta. On hyvä tutustua eri FinFami yhdistysten tuottamiin materiaaleihin ja harjoituksiin. Löydät materiaaleista esimerkiksi erilaisia arjenhallintaan ja hyvinvointiin liittyviä harjoituksia omaisille, eri teemoista koostettuja oppaita (arjenhallinta, edunvalvonta, eri mielenterveyden häiriöt), riskikartoitustyökaluja ym.
Löydät materiaalit yhdistysten sivuilta sekä koottuna FinFami keskusliiton ylläpitämältä oppaat-sivustolta.
www.oppaat.finfami.fi/ammattilaisille
Omaiset ovat yksilöitä – ja niin me työntekijätkin. Olemme eri koulutus- ja työtaustoista, ja jokainen meistä tekee omaisneuvontaa omalla persoonallaan sekä omasta koulutustaustastaan käsin. Eri ikäryhmissä ja tilanteissa toimivat myös erilaiset tavat käsitellä omaisneuvonnan keskeisiä teemoja. Toiminnalliset menetelmät tai harjoitteet voivat olla yksi tapa käsitellä näitä teemoja perinteisen keskustelun rinnalla. Ja vaikka jokin menetelmä ei tuntuisi heti omalta, tutustumisen arvoisia ne ovat kaikki!
Esimerkkejä harjoitteista/menetelmistä: mindmap-työskentely, aarrekartat, huolen vuorokausityöskentely, tietoisen läsnäolon harjoitteet, erilaiset tunnekortit, omien vahvuuksien/hyvinvointia lisäävien tekijöiden ylös kirjaaminen, tunne/musiikkimaalaus, arvotyöskentely, rentoutusharjoitukset, tulevaisuusmuistelu, kirje itselle, voimavarapuu.
Uupumus ja kuormittuneisuus ovat hyvin tavallisia tässä elämän- tilanteessa.
5.1. Omaisneuvonnan toimintaperiaatteet
Omaisneuvonta on maksutonta keskustelutukea, jonka tavoite on tukea mielenterveysomaisten hyvinvointia. Lähes jokainen, jonka läheinen on sairastunut, kokee ajoittain uupumusta. Omaisen tilanteeseen kuuluu usein monia päällekkäisiä kuormittavia tekijöitä. Siksi uupumus ja kuormittuneisuus ovat hyvin tavallisia tässä elämäntilanteessa. Omaisneuvonnan tavoitteena on ehkäistä omaisten uupumista sekä tukea arjessa selviytymistä.
FinFamien työntekijät ja vapaaehtoiset ovat vaitiolovelvollisia. Keskustelutuki on täysin luottamuksellista. Asiakas voi ottaa yhteyttä ja asioida myös nimettömästi.
FinFamissa omaisneuvontaa antavat sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaiset. Asiakas saa halutessaan mukaan keskusteluihin myös vertaisomaisen mahdollisuuksien mukaan. Vertaisomaiset ovat koulutettuja vapaaehtoisia.
Tapaamiset kestävät n.45-90 minuuttia, ja keskusteluja voidaan järjestää 1-5 kertaa. Tapaamisten kesto ja tapaamiskertojen määrä sovitaan tapauskohtaisesti, riippuen yhdistyksestä sekä asiakkaan tilanteesta. Esimerkiksi perheen tai pariskunnan tapaamiseen tarvitaan usein pidempi aika.
Asiakkaiden henkilötiedoista ei tehdä tilastoa, mutta toiminnan rahoittajalle (STEA) tilastoidaan taustatietoja (ikä, sukupuoli) ja tapaamisista pyydetään asiakaspalautetta. Tilastointi ja palaute kerätään nimettömästi.
Voimaantumisen vaiheessa omainen on hyväksynyt, että läheisen sairaus on osa elämää ja elämässä on sen lisäksi myös tilaa muille asioille
5.2. Omaisen prosessi
Hälytysvaihe
Hälytysvaiheessa läheinen on juuri sairastunut, tai läheisellä on sairaudessa haastavampi vaihe esim. psykoosi. Omainen saattaa käydä läpi tunteiden kaaosta. Tunteisiin voi kuulua häpeää, syyllisyyttä ja vihaakin. Hälytysvaiheessa yleistä on, että omainen ei välttämättä pysty käsittelemään omia tunteitaan vaan joutuu työntämään ne sivuun ja keskittymään sairastuneen kokemukseen ja tilanteeseen. Usein tunteiden etualalla voi olla katkeruus tai kriittisyys joko yleisesti elämää kohtaan tai esim. hoitotahoa kohtaan. Tässä prosessin vaiheessa omainen ei välttämättä pysty vastaanottamaan tai käsittelemään saamaansa tietoa, ja esimerkiksi ammattihenkilökunnan antamat ohjeet eivät jää välttämättä mieleen.
Osallisuudenvaihe
Osallisuuden vaiheessa tunteita voi usein alkaa jakaa perheen, ystävien tai vertaiskokemusten avulla. Osallisuuden vaiheessa alun tunnelukot saattavat aueta, ja omaisella saattaa olla mahdollisuus käsitellä myös omia tunteitaan ja ajatuksia. Alun äkillisen, kuormittavan tilanteen jälkeen uutta tilannetta voidaan pystyä tarkastelemaan eri näkökulmista. Mitä tämä tilanne tarkoittaa minulle? Voimavarojen vapautuminen: omainen pystyy jälleen näkemään myös muita asioita elämässä, kun sairastavan akuutti vaihe on jo tasaantunut.
Tiedon vastaanottamisen ja ymmärtämisen vaihe
Ymmärtämisen vaiheessa omainen pystyy käsittelemään ammattitaholta saatua tietoa ja vertaisten kokemuksia omaksi hyödykseen. Omaisen käsitys tilanteesta saattaa muuttua realistisemmaksi. Tässä vaiheessa informaatiota pystytään käyttämään soveltaen oman itsen sekä sairastuneen läheisen tilanteen sopivalla tavalla.
Voimaantumisen vaihe
Voimaantumisen vaiheessa omainen on hyväksynyt, että läheisen sairaus on osa elämää ja elämässä on sen lisäksi myös tilaa muille asioille. Asenteet ja arvot saattavat mennä uusiksi. Omainen saattaa pohtia, mikä on tärkeää elämässä ja mikä on hyvää elämää. Voimaantumisvaiheessa omaksutaan uusia toimintakäytänteitä arkeen sekä sopeudutaan erilaiseen elämään. Voimaantumisvaiheessa omainen voi haluta ryhtyä auttamaan ja tukemaan muita samassa tilanteessa eläviä.
Kuva: Vilma Pimenoff
Koulutuksen läpikäytyään vapaaehtoisilla on valmiudet käyttää omaa tarinaansa muiden omaisten tukemisessa.
6. Vertaistuellinen omaisneuvonta
Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry sekä FinFami – Salon seudun mielenterveysomaiset ry toteuttivat kumppanuushankkeena Auttava omainen- vertaistukea mielenterveys- ja päihdepalveluihin hankkeen vuosina 2012–2016. Hankkeen aikana kehitettiin koulutusmalli, jossa koulutettiin vapaaehtoisia vertaisomaisia sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon henkilökuntaa vertaisomaisten kanssa toteutettavaan työparityöskentelyyn, omaisten huomioimiseen ja huolen puheeksi ottamiseen. Varsinais-Suomen sekä Salon FinFameissa vertaisomaisia koulutetaan edelleen mallin mukaisesti.
Koulutuksen läpikäytyään vapaaehtoisilla on valmiudet käyttää omaa tarinaansa muiden omaisten tukemisessa. Vertaisomainen voi toimia työntekijän työparina omaisneuvonnassa, sekä esimerkiksi olla mukana kertomassa kokemuksestaan tietoilloissa tai luennoilla. Vertaistuellisessa omaisneuvonnassa työntekijä ja vertaisomainen tukevat työparina omaista.
Työntekijän ja vertaisomaisen roolit tukevat toisiaan. Työntekijä ottaa vastuuta keskustelun johdattelusta, reunaehtojen läpikäymisestä sekä tiedon antamisesta esim. sairaudesta ja hoitopolusta. Vertaisomainen voi puolestaan tukea omaista jakamalla omaa kokemustaan ja tätä kautta normalisoimalla tilannetta. Lisäksi vertaisomainen voi antaa toivoa paremmasta esimerkiksi selviytymistarinan muodossa tai kertoa yleisesti elämisestä sairauden kanssa.
Vertaistuellisen omaisneuvonnan hyvät käytänteet pähkinänkuoressa:
Ensimmäisellä omaisneuvonnan käynnillä työntekijä kertoo vertaistuen mahdollisuudesta omaiselle ja tarjoaa tätä yhtenä vaihtoehtona. Jos omainen haluaa käynneille mukaan vertaisomaisen, katsotaan hänen kanssaan etukäteen muutama sopiva aika seuraavalle keskustelulle. Työntekijä etsii sopivan vertaisen ja sopii seuraavan tapaamisen ajankohdan kaikille sopivaksi.
Vertaisomaisen on hyvä tulla paikalle hieman etukäteen, jotta työntekijä ehtii keskustella hänen kanssaan. Vertaistuellisen omaisneuvonnan aluksi on hyvä käydä yhdessä läpi vaitiolovelvollisuus sekä muut omaisneuvonnan reunaehdot turvallisen ilmapiirin luomiseksi.
Vertaistuellisessa omaisneuvonnassa voidaan rakentaa keskustelua esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Mistä omainen haluaa keskustella? Millaisia kokemuksia vertaisella on näistä teemoista yms.? Työntekijän vastuulla keskustelun ilmapiiri, keskustelujen reunaehdot sekä toivon näkökulma! Keskustelun lopuksi työntekijä kokoaa keskustelua yhteen ja huolehtii seuraavan ajan sopimisesta. Keskustelun jälkeen on hyvä, että työntekijällä ja vertaisomaisella on varattuna yhteinen aika tilanteen purkamiselle omaisen lähdettyä.
Vinkki!
Tutustu seuraavaan oppaaseen:
- Opas vertaistuelliseen omaisneuvontaan -vapaaehtoisen ja ammattilaisen työparityöskentely. Oppaat / FinFami.
Lähde: Omaistyön hyvät käytännöt mielenterveys- ja päihdetyössä. Varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä –projektin loppuraportti. Luettavissa tästä.